Kuumeilua
Se ilmeni ensimmäisen kerran syksyllä 2008. Oireet olivat aluksi mitättömät: pientä nettailua, ei juuri lainkaan forum-keskusteluja. Hyvin äkkiä oireet eskaloituivat vakavaksi sairaudeksi, josta kärsittiin koko syksy. Lumen tullessa maahan ja soveliaan vaihtohinnan loistaessaan poissaololla, alkoivat oireet hiipua, kunnes jouluun mennessä oltiin saavutettu jo liki normaalitila.
Tänä keväänä kuitenkin painajainen sai jatkoa. Oireet tulivat kuin salama kirkkaalta taivaalta pahempina kuin koskaan aikaisemmin. Jatkuvaa nettimoton selausta, hakuagenttien määrittelyä, jopa ajoittaista forum-postausta irkkauksen lisäksi. Nyt näyttää siltä, että paluuta ei enää ole...viimeinen niitti oli fasun siirtäminen myyntimarkkinoille!
27.3.09
15.9.08
Epätodellista huoltohommaa
On näemmä saanu taas päivityksiä odotella...ei oo näemmä internet hanskassa enää allekirjoittaneella!
Enivies vähän huoltotarinaa tähän väliin: Yamahassa on eräänlainen ilmapumppu (Air Induction System, tuttavallisemmin A.I.S.), joka puskee moottorijarrutuksen aikana ilmaa pakosarjaan, jotta saataisiin poltettua kaikki palamaton polttoaine. Sinänsä ihan jees. Tuo hässäkkä vaan hankaloittaa huoltohommia kun ne pumpun putket menee kaasareiden ja sylinterikannen päältä, joten päätin poistaa ton systeemin iltapuhteina. Tuleepahan samalla opiskeltua vähän pyörän purkamista ja kokoamista. Ohjeet ko. operaatioon löysin tuolta: http://www.cartestsoftware.com/fz1/airinductionsystemremoval.html
Lyhyesti:
Loppupeleissä muutaman päivän pähkäilyn jälkeen tuo teräsholkki lähti irti, kun näytti talttaa ja vasaraa alakautta. Sitten rautasahalla holkkia lyhyemmäksi, että pääsi pihdeillä kiinni katkenneeseen tappiin. Holkki meni takaisin paikalleen muutamalla napakalla vasaraniskulla ja homma palasi raiteilleen. Uusi kierretappi teki muuten _huomattavasti_ helpommin kierteet. Oiskohan alkuperäinen tappi ollu vaan ns. paska?
Pyörän kasaus oli mutkatonta, mitä nyt vähän arpomista syylarin letkujen kans =)
Tästä "huolto-operaatiosta" innostuneena päätin, että en vie pyörää 30tkm huoltoon vaan teen tarpeelliset valohoidot itse. Tuohon 30tkm merkkipaaluun ei kuulu mitään tärkeää, joten en koe merkittäväksi maksaa >200e siitä ilosta. 40tkm pitää sitten taas hoitaa virallisella, siellä on nimittäin venttiilien tarkistus ja säätö. Sitä en uskalla itse tehdä.
On näemmä saanu taas päivityksiä odotella...ei oo näemmä internet hanskassa enää allekirjoittaneella!
Enivies vähän huoltotarinaa tähän väliin: Yamahassa on eräänlainen ilmapumppu (Air Induction System, tuttavallisemmin A.I.S.), joka puskee moottorijarrutuksen aikana ilmaa pakosarjaan, jotta saataisiin poltettua kaikki palamaton polttoaine. Sinänsä ihan jees. Tuo hässäkkä vaan hankaloittaa huoltohommia kun ne pumpun putket menee kaasareiden ja sylinterikannen päältä, joten päätin poistaa ton systeemin iltapuhteina. Tuleepahan samalla opiskeltua vähän pyörän purkamista ja kokoamista. Ohjeet ko. operaatioon löysin tuolta: http://www.cartestsoftware.com/fz1/airinductionsystemremoval.html
Lyhyesti:
- Jäähdytysnesteet pois
- Syylari pois
- Pumppu pois
- Pakosarjan reikien tukkiminen
- Pyörän kasaus
- Nesteet takaisin koneeseen
Loppupeleissä muutaman päivän pähkäilyn jälkeen tuo teräsholkki lähti irti, kun näytti talttaa ja vasaraa alakautta. Sitten rautasahalla holkkia lyhyemmäksi, että pääsi pihdeillä kiinni katkenneeseen tappiin. Holkki meni takaisin paikalleen muutamalla napakalla vasaraniskulla ja homma palasi raiteilleen. Uusi kierretappi teki muuten _huomattavasti_ helpommin kierteet. Oiskohan alkuperäinen tappi ollu vaan ns. paska?
Pyörän kasaus oli mutkatonta, mitä nyt vähän arpomista syylarin letkujen kans =)
Tästä "huolto-operaatiosta" innostuneena päätin, että en vie pyörää 30tkm huoltoon vaan teen tarpeelliset valohoidot itse. Tuohon 30tkm merkkipaaluun ei kuulu mitään tärkeää, joten en koe merkittäväksi maksaa >200e siitä ilosta. 40tkm pitää sitten taas hoitaa virallisella, siellä on nimittäin venttiilien tarkistus ja säätö. Sitä en uskalla itse tehdä.
16.8.07
Norjan keikka
Heinäkuun "isoihin" prätkäaiheisiin tapahtumiin kuului lopultakin se Norjan reissu, mikä kaikkien pitäisi tehdä vähintään kerran elämässään. Lyhyesti: Suomessa ajaminen ei tunnu enää miltään. Meilläpäin tätä Norjan kiertoajelua on suunniteltu jo useamman vuoden ajan tuloksetta. Tänä kesänä päätimme ottaa itseämme niskasta kiinni ja vaan lähtä meneen. Tai no suunniteltiin me reitti ja aikataulu pääpiirteittäin...
13.7.2007 Lähdimme perjantaiaamuna Oulusta liikenteeseen kohti Muoniota. Jo Maksniemessä poimimme matkalle mukaan viimeisen osanottajan ja porukka kasvoi neljään pyörään ja viiteen henkeen.Ensimmäinen päivä oli noin 400km, kävimme pätkän Ruotsinkin puolella, mutta tiet oli niin paskassa kunnossa, että Aavasaksan kohdalla heitimme takaisin Suomen puolelle. Pääsimme illalla perille Muonioon ja samantien buukkasimme 4 hengen mökin keskustan läheisyydestä. Ilta meni siinä olutta naatiskellessa ja saunoessa (sekä paikallisen nuorison kanssa nahistellessa). Päivän kelit olivat mitä mainioimmat, aurinko paistoi ja lämmintä riitti.
14.7.2007 Aamu aukesi kosteutta enteilevissä merkeissä. Tänä päivänä oli tarkoitus päästä rajan yli Tromssaan asti, mutta taivas näytti siltä, että kastumiselta ei vältyttäisi. Ei aikaakaan, kun taivas repesi ja vettä tuli enemmän tai vähemmän koko Suomessaolon ajan. Päästyämme rajan yli maisemat muuttuivatkin kertaheitolla! Välittömästi rajan takana on mutkaa, mäkeä ja maisemaa niin paljon, että henki salpautuu! Matka taittui leppoisissa merkeissä, kelitkin paranivat tältä päivää. Otimme perusperiaatteeksi, että korkeintaan 100km huikosia kerrallaan, sitten tupakkitauko. Tromssaan saavuimme illalla seitsemän paikkeilla ja menimme ensimmäiseen leiripaikkaan, mihin kyltit meitä ohjasivat. Koska keli oli hyvä, päätimme yöpyä teltoissa, tosin tuolla leirialueella. Rahaa "majoitukseen" upposi 475 NOK, joka sisälsi 3 telttaa ja 4 pyörää. Kallista, sano. Huomionarvoisena seikkana voisi todeta, että Norjasta ei saa olutta lauantaisin iltakuuden jälkeen ja sunnuntaina ei ollenkaan :(
15.7.2007 Sunnuntaiaamu koitti tällä kertaa aurinkoisena. Pakkasimme teltat, teimme aamutoimet ja on the road. Päätimme suunnata länteen päin Tromssan isot sillat ylittäen ja sieltä mutkapätkää etelään. Tuolla suunnalla meitä odottikin lautta, mutta perhana eipä käynyt mielessä, että sunnuntaina aikataulut saattaa olla vähän mitä ovat. Lauttaa olisi pitänyt odotella 2,5h, joten käänsimme keulan takaisin tulosuuntaan ja palasimme aiemman päivän reittiä varmaan jotain 50km, jonka jälkeen pääsimme suuntaamaan keulan kohti etelää. Yhdessä välissä ripsi jonkunverran vettä, mutta muuten päivän ajelut olivat mukavaa reissaamista. Jossain noin 150km ennen Narvikia olimme parkissa jonkun pikkukylän kohdalla kun paikallinen tytty pysähtyi autolla paikalle ja tuli jututtamaan meitä Lontoon murteella. Selvisi, että tyttö oli paikallislehden journalisti ja halusi tehdä jutun Norjassa ajelevista turistiprätkäilijöistä. Kuulemma ei oikein voinut ymmärtää, miksi joku tulisi sinne ajamaan noinkin epämiellyttävällä kulkuvälineellä, siinähän kastuu :) Saavuimme Narvikin maisemiin iltasella joskus kahdeksan aikaan ja taas käännyimme ensimmäiselle majoituspaikalla, mitä silmiin sattui (~20km ennen Narvikia). Tämä olikin jonkun rouvan pienimuotoinen ei-niin-virallinen majoituspalvelu, jossa kuitteja ei paljon nähty eikä kyselty. Joka tapausessa 4h mökki, suihku +wc-mahdollisuus kustansi 300NOK. Kävimme vielä ilta-ajelulla joskus kymmenen maissa viereisellä vuonolla, jossa yksi reissun jäsen oli käynyt aiemmin sukeltelemassa. Vuonon päässä on saksalaisen sotalaivan hylky osaksi pinnan yläpuolella. Valitettavasti hylky oli voimalaitoksen alueella, joten sitä ei päässyt lähempää katselemaan.
jatkuu...
Heinäkuun "isoihin" prätkäaiheisiin tapahtumiin kuului lopultakin se Norjan reissu, mikä kaikkien pitäisi tehdä vähintään kerran elämässään. Lyhyesti: Suomessa ajaminen ei tunnu enää miltään. Meilläpäin tätä Norjan kiertoajelua on suunniteltu jo useamman vuoden ajan tuloksetta. Tänä kesänä päätimme ottaa itseämme niskasta kiinni ja vaan lähtä meneen. Tai no suunniteltiin me reitti ja aikataulu pääpiirteittäin...
13.7.2007 Lähdimme perjantaiaamuna Oulusta liikenteeseen kohti Muoniota. Jo Maksniemessä poimimme matkalle mukaan viimeisen osanottajan ja porukka kasvoi neljään pyörään ja viiteen henkeen.Ensimmäinen päivä oli noin 400km, kävimme pätkän Ruotsinkin puolella, mutta tiet oli niin paskassa kunnossa, että Aavasaksan kohdalla heitimme takaisin Suomen puolelle. Pääsimme illalla perille Muonioon ja samantien buukkasimme 4 hengen mökin keskustan läheisyydestä. Ilta meni siinä olutta naatiskellessa ja saunoessa (sekä paikallisen nuorison kanssa nahistellessa). Päivän kelit olivat mitä mainioimmat, aurinko paistoi ja lämmintä riitti.
14.7.2007 Aamu aukesi kosteutta enteilevissä merkeissä. Tänä päivänä oli tarkoitus päästä rajan yli Tromssaan asti, mutta taivas näytti siltä, että kastumiselta ei vältyttäisi. Ei aikaakaan, kun taivas repesi ja vettä tuli enemmän tai vähemmän koko Suomessaolon ajan. Päästyämme rajan yli maisemat muuttuivatkin kertaheitolla! Välittömästi rajan takana on mutkaa, mäkeä ja maisemaa niin paljon, että henki salpautuu! Matka taittui leppoisissa merkeissä, kelitkin paranivat tältä päivää. Otimme perusperiaatteeksi, että korkeintaan 100km huikosia kerrallaan, sitten tupakkitauko. Tromssaan saavuimme illalla seitsemän paikkeilla ja menimme ensimmäiseen leiripaikkaan, mihin kyltit meitä ohjasivat. Koska keli oli hyvä, päätimme yöpyä teltoissa, tosin tuolla leirialueella. Rahaa "majoitukseen" upposi 475 NOK, joka sisälsi 3 telttaa ja 4 pyörää. Kallista, sano. Huomionarvoisena seikkana voisi todeta, että Norjasta ei saa olutta lauantaisin iltakuuden jälkeen ja sunnuntaina ei ollenkaan :(
15.7.2007 Sunnuntaiaamu koitti tällä kertaa aurinkoisena. Pakkasimme teltat, teimme aamutoimet ja on the road. Päätimme suunnata länteen päin Tromssan isot sillat ylittäen ja sieltä mutkapätkää etelään. Tuolla suunnalla meitä odottikin lautta, mutta perhana eipä käynyt mielessä, että sunnuntaina aikataulut saattaa olla vähän mitä ovat. Lauttaa olisi pitänyt odotella 2,5h, joten käänsimme keulan takaisin tulosuuntaan ja palasimme aiemman päivän reittiä varmaan jotain 50km, jonka jälkeen pääsimme suuntaamaan keulan kohti etelää. Yhdessä välissä ripsi jonkunverran vettä, mutta muuten päivän ajelut olivat mukavaa reissaamista. Jossain noin 150km ennen Narvikia olimme parkissa jonkun pikkukylän kohdalla kun paikallinen tytty pysähtyi autolla paikalle ja tuli jututtamaan meitä Lontoon murteella. Selvisi, että tyttö oli paikallislehden journalisti ja halusi tehdä jutun Norjassa ajelevista turistiprätkäilijöistä. Kuulemma ei oikein voinut ymmärtää, miksi joku tulisi sinne ajamaan noinkin epämiellyttävällä kulkuvälineellä, siinähän kastuu :) Saavuimme Narvikin maisemiin iltasella joskus kahdeksan aikaan ja taas käännyimme ensimmäiselle majoituspaikalla, mitä silmiin sattui (~20km ennen Narvikia). Tämä olikin jonkun rouvan pienimuotoinen ei-niin-virallinen majoituspalvelu, jossa kuitteja ei paljon nähty eikä kyselty. Joka tapausessa 4h mökki, suihku +wc-mahdollisuus kustansi 300NOK. Kävimme vielä ilta-ajelulla joskus kymmenen maissa viereisellä vuonolla, jossa yksi reissun jäsen oli käynyt aiemmin sukeltelemassa. Vuonon päässä on saksalaisen sotalaivan hylky osaksi pinnan yläpuolella. Valitettavasti hylky oli voimalaitoksen alueella, joten sitä ei päässyt lähempää katselemaan.
jatkuu...
13.6.07
Japsistarat Sappeella
Kesän ensimmäinen kokoontumisajokin on nyt takana päin. Jo viime vuonna Perinteeksi Muodostunut(tm) veteraanimoottoripyöräilijöiden kerhon alajaoston, eli Japsistarojen, kokoontuminen oli tänä vuonna 15., eli juhlatapahtuma tiedossa. Viime vuonna olimme tapahtumassa Hossassa, Taivalkosken lähettyvillä.
Japsistarat pyörii toiminnallaan yli 15 vuotta vanhojen Japanilaisten pyörien ympärillä. Nuo kokkareet on siitä hienoja, että siellä pääsee joka vuosi ihastelemaan vanhaa tekniikkaa, jota on hiottu, puunattu, museoitu ja pidetty niinkuin kukkaa kämmenellä. Japsistarat ei onneksi ole kovin "ankaran periaatteen" porukka, vaan mukaan mahtuu kernaasti nuoremman pyöräsukupolven edustajiakin :) Suurin osa kokkareporukasta on luonnollisesti vanhempaa herrasmiestä, joten jos se yksi kevarityyppi ois jättänyt tulematta, niin olisin ehkä voinut olla tapahtuman nuorin osanottaja...Ehkä ensi vuonna.
Sappee on Tampereen itäpuolella oleva "laskettelukeskus". Sanon sen lainausmerkeissä, kun omasta näkökulmasta laskettelukeskus on vähän eri kokoluokkaa =) Aluetta on viime aikoina kehitetty rutkasti, sillä esim. kaikki mökit olivat melkeinpä ihan uusia. Alue on muuten todella upeaa, kumpuilevaa maaseutua kyläkauppoineen ja maatiloineen. Kelit kun vielä sattuivat olevaan uskomattoman hienot, niin mikäs siellä ollessa.
Perjantaina etelään ajaessa lämpötila nousi iltapäivällä >25C, joka alkaa olla moottoripyörän päällä jo melko sietämätöntä. Hiki polttelee, housun hinkaa persettä, joka puutuu täysin penkkiä vasten retkottaessa. Semmonen 15-20C voisi olla optimi matkantekokeli. Joka tapauksessa 580km "helteessä" on aika raskasta :)
Vähänhän nuo kokkareet meinaa karata ryyppyjuhliksi, mutta ei kai siinä mitään vikaa ole. Kunhan muistaa ajokunnon sunnuntaina :)
Kesän ensimmäinen kokoontumisajokin on nyt takana päin. Jo viime vuonna Perinteeksi Muodostunut(tm) veteraanimoottoripyöräilijöiden kerhon alajaoston, eli Japsistarojen, kokoontuminen oli tänä vuonna 15., eli juhlatapahtuma tiedossa. Viime vuonna olimme tapahtumassa Hossassa, Taivalkosken lähettyvillä.
Japsistarat pyörii toiminnallaan yli 15 vuotta vanhojen Japanilaisten pyörien ympärillä. Nuo kokkareet on siitä hienoja, että siellä pääsee joka vuosi ihastelemaan vanhaa tekniikkaa, jota on hiottu, puunattu, museoitu ja pidetty niinkuin kukkaa kämmenellä. Japsistarat ei onneksi ole kovin "ankaran periaatteen" porukka, vaan mukaan mahtuu kernaasti nuoremman pyöräsukupolven edustajiakin :) Suurin osa kokkareporukasta on luonnollisesti vanhempaa herrasmiestä, joten jos se yksi kevarityyppi ois jättänyt tulematta, niin olisin ehkä voinut olla tapahtuman nuorin osanottaja...Ehkä ensi vuonna.
Sappee on Tampereen itäpuolella oleva "laskettelukeskus". Sanon sen lainausmerkeissä, kun omasta näkökulmasta laskettelukeskus on vähän eri kokoluokkaa =) Aluetta on viime aikoina kehitetty rutkasti, sillä esim. kaikki mökit olivat melkeinpä ihan uusia. Alue on muuten todella upeaa, kumpuilevaa maaseutua kyläkauppoineen ja maatiloineen. Kelit kun vielä sattuivat olevaan uskomattoman hienot, niin mikäs siellä ollessa.
Perjantaina etelään ajaessa lämpötila nousi iltapäivällä >25C, joka alkaa olla moottoripyörän päällä jo melko sietämätöntä. Hiki polttelee, housun hinkaa persettä, joka puutuu täysin penkkiä vasten retkottaessa. Semmonen 15-20C voisi olla optimi matkantekokeli. Joka tapauksessa 580km "helteessä" on aika raskasta :)
Vähänhän nuo kokkareet meinaa karata ryyppyjuhliksi, mutta ei kai siinä mitään vikaa ole. Kunhan muistaa ajokunnon sunnuntaina :)
Takaumia
Kirjoitetaan nyt näin takautuvasti, kun alkukesä oli hiljaisempaa. Kuten siis aiemmin mainitsin, meni alkukesä Sirpan pyörällä ajellessa. Fasu lähti ajoon toukokuun alusta (melkolailla) vaivattomasti. Niitä perinteisiä kaasaritukoksia oli hiukan, ei meinaa oikein ottaa kierroksia. Ekan tankillisen jälkeen alko taas rullaan perinteisesti.
Pientä thyyninkiä tuli laitettua kauden alussa, vaihdoin taakse ledeistä koostuvan jarruvalon. Haussa oli keinotekoisesti järjellä perusteltu ulkonäkötuunaus =) On ledit kyllä normihehkuja kirkkaammat, mutta rehellisesti sanoen todellinen merkitys siis oli ulkonäöllinen.
Kelit oli sitten vähän aikaa kammottavan paskat, vettä tuli eikä lämmintäkään tuntunut riittävän. Nyt asia on onneksi toisin. Kävimme työporukalla toukokuun puolella taas perinteeksi muodostuneen Kemoran kaahailureissun. Rata-ajo on kivaa, mutta kuluttavaa. Varsinkin kun sattuu lämpimämpi keli, niin kyllä se kunnon päälle ottaa. Fasu kävi muuten eka kertaa radalla :) Jalkatapitkin saatiin korkattua asfalttiin, mutta pystyssä pysyttiin.
Mitään sen kummempaa dramatiikkaa kevään aikana ei ole pyörähommissa ollut. 20tkm huolto tuli teetettyä (230e), takarengas vaihdettua, lähinnä ajelu on sitten ollut lähimaastossa kiertelyä. Samoilla jatketaan, kunnes loma tulee.
Kirjoitetaan nyt näin takautuvasti, kun alkukesä oli hiljaisempaa. Kuten siis aiemmin mainitsin, meni alkukesä Sirpan pyörällä ajellessa. Fasu lähti ajoon toukokuun alusta (melkolailla) vaivattomasti. Niitä perinteisiä kaasaritukoksia oli hiukan, ei meinaa oikein ottaa kierroksia. Ekan tankillisen jälkeen alko taas rullaan perinteisesti.
Pientä thyyninkiä tuli laitettua kauden alussa, vaihdoin taakse ledeistä koostuvan jarruvalon. Haussa oli keinotekoisesti järjellä perusteltu ulkonäkötuunaus =) On ledit kyllä normihehkuja kirkkaammat, mutta rehellisesti sanoen todellinen merkitys siis oli ulkonäöllinen.
Kelit oli sitten vähän aikaa kammottavan paskat, vettä tuli eikä lämmintäkään tuntunut riittävän. Nyt asia on onneksi toisin. Kävimme työporukalla toukokuun puolella taas perinteeksi muodostuneen Kemoran kaahailureissun. Rata-ajo on kivaa, mutta kuluttavaa. Varsinkin kun sattuu lämpimämpi keli, niin kyllä se kunnon päälle ottaa. Fasu kävi muuten eka kertaa radalla :) Jalkatapitkin saatiin korkattua asfalttiin, mutta pystyssä pysyttiin.
Mitään sen kummempaa dramatiikkaa kevään aikana ei ole pyörähommissa ollut. 20tkm huolto tuli teetettyä (230e), takarengas vaihdettua, lähinnä ajelu on sitten ollut lähimaastossa kiertelyä. Samoilla jatketaan, kunnes loma tulee.
Blogisyndrooma
Laskeskelin tuossa, että aloitin tämän blogin kirjoittamisen 11. helmikuuta 2004. Mahtuuhan siihen muutama entry omaksi iloksi kirjoittelua, vaikka viime aikoina tahti onkin hidastunut. Pakko myöntää, että välillä koko blogi unohtuu pitkäksi aikaa...Mutta en siis ole lopettamassa, kunhan vaan muisteloon :)
Laskeskelin tuossa, että aloitin tämän blogin kirjoittamisen 11. helmikuuta 2004. Mahtuuhan siihen muutama entry omaksi iloksi kirjoittelua, vaikka viime aikoina tahti onkin hidastunut. Pakko myöntää, että välillä koko blogi unohtuu pitkäksi aikaa...Mutta en siis ole lopettamassa, kunhan vaan muisteloon :)
17.5.07
Koeajoa
Tälle keväällä tuli ehdittyä jo yksille koeajoillekin. Paikallinen Benelli- ja Triumph-edustaja Eximake järjesti Benellin koeajopäivät, jolloin tarjottimella oli käytännössä koko mallisto, eli café racer, nakupyörä, sporttikyykky ja joku all-rounderin tapainen. Valitsin koeajoon nakupyörän, joka vastasi eniten omia mieltymyksiäni. Sanotaan heti alkuun, että Benellin hinnoittelu pyyhkii reilusti oman järkevän pyörän hintahaarukan yli, mutta mitäpä se tässä harrastuksessa haittaa :) Alla siis amatöörin kommenttia Benelli TNT Sport Evosta.
Benelli on omituinen starttaamaan. Kuulostaa, että startti oli reilusti alimitoitettu ja jaksaa hädintuskin pyörittää konetta. Kolmannen pyöräytyksen jälkeen se kuitenkin hurahti käyntiin ja ei muutaku menoksi. Ajoasento on ehkä hieman perus-fighteria kyykympi, onhan pyörä käytännössä samalla rungolla kun se sporttimallikin. Penkkitila on omalle laardiperseelle melko nafti, mutta eipähän pääse luisumaan edestakaisin. Rivikolmosen ääni on ehkä hieman erikoinen, varsinkin matalemmilla kierroksilla ääntä ei juurikaan ole. Alavääntö ei ole mitenkään erikoinen, tosin ei paskakaan. Kun kiekat päästää maagisen 4-5 tonnin rajan yli, niin sitten alkaakin tapahtumaan! Reippaissa kiihdytyksissä oli suorastaan vaikeaa pitää eturengas maassa, sen verran raju veto pyörässä on tarjolla. Lisäksi ääni tuntuu räjähtävän kertaluokkaa miehekkäämpiin mittoihin. Tehoa siis löytyy tyylin vaatiman määrän verran ja reilusti ylikin.
Ajoasento Benellissä ei ole hullumpi kovemmissakaan vauhdeissa ja alusta tuntuu maallikon perseeseen erinomaiselta. Jarrut on omaan fasuun verrattuna aikalailla herkemmät, mutta pitäähän se hintaero jossain sentään näkyä :) Pyörä on todella kevyt käsitellä ja voisin kuvitella sen olevan kovasta alustasta huolimatta kaupunkikäytössä kuin kotonaan.
Hassuna ominaisuutena mittariston reunassa on rajoitinnappula, jolla saa kuulemma alarekisteristä tehoja pois, jolloin pyörä ei ole niin repivä ja pysyy paremmin kumipuoli alaspäin esim. sateella.
Ainoa ongelmapuoli pyörän kanssa oli se prkleen nihkeä startti. Kai siihenkin tottuisi ajan kanssa, mutta väkisin tulee semmonen vaikutelma, että pyörässä on jotain vialla kun käynnistäminen tuntuu kuin työntäisi traktoria käyntiin. Edustajan mukaan se on normaalia toimintaa, tiedä häntä. Benelli TNT Sport Evon hinta on huimat 19500e, joka omasta mielestäni on hiukka liikaa. Pistän pyörän samaan kastiin KTM Superduken ja Moto Morini Corsaron kanssa, jotka molemmat ovat jonkun tonnin halvempia ja Superduke menee vielä koeajon perusteella Benellin edelle. Lisäksi mielipiteitä varmasti jakaa Benellin lievästi sanottuna persoonallinen ulkonäkö. En vieläkään osaa sanoa, pidänkö vai inhoanko tuota...
Kaiken kaikkiaan Benelli on mielenkiintoinen kokonaisuus omituista ulkonäköä, laadukasta komponenttia ja tehokasta moottoria. Voisin kuvitella pyörän miellyttävän samaa ihmistä, joka sijoittaisi esim. Ducatiin persoonattoman japsin sijaan. Yksilöllisyys tulee kovalla hinnalla.
Tälle keväällä tuli ehdittyä jo yksille koeajoillekin. Paikallinen Benelli- ja Triumph-edustaja Eximake järjesti Benellin koeajopäivät, jolloin tarjottimella oli käytännössä koko mallisto, eli café racer, nakupyörä, sporttikyykky ja joku all-rounderin tapainen. Valitsin koeajoon nakupyörän, joka vastasi eniten omia mieltymyksiäni. Sanotaan heti alkuun, että Benellin hinnoittelu pyyhkii reilusti oman järkevän pyörän hintahaarukan yli, mutta mitäpä se tässä harrastuksessa haittaa :) Alla siis amatöörin kommenttia Benelli TNT Sport Evosta.
Benelli on omituinen starttaamaan. Kuulostaa, että startti oli reilusti alimitoitettu ja jaksaa hädintuskin pyörittää konetta. Kolmannen pyöräytyksen jälkeen se kuitenkin hurahti käyntiin ja ei muutaku menoksi. Ajoasento on ehkä hieman perus-fighteria kyykympi, onhan pyörä käytännössä samalla rungolla kun se sporttimallikin. Penkkitila on omalle laardiperseelle melko nafti, mutta eipähän pääse luisumaan edestakaisin. Rivikolmosen ääni on ehkä hieman erikoinen, varsinkin matalemmilla kierroksilla ääntä ei juurikaan ole. Alavääntö ei ole mitenkään erikoinen, tosin ei paskakaan. Kun kiekat päästää maagisen 4-5 tonnin rajan yli, niin sitten alkaakin tapahtumaan! Reippaissa kiihdytyksissä oli suorastaan vaikeaa pitää eturengas maassa, sen verran raju veto pyörässä on tarjolla. Lisäksi ääni tuntuu räjähtävän kertaluokkaa miehekkäämpiin mittoihin. Tehoa siis löytyy tyylin vaatiman määrän verran ja reilusti ylikin.
Ajoasento Benellissä ei ole hullumpi kovemmissakaan vauhdeissa ja alusta tuntuu maallikon perseeseen erinomaiselta. Jarrut on omaan fasuun verrattuna aikalailla herkemmät, mutta pitäähän se hintaero jossain sentään näkyä :) Pyörä on todella kevyt käsitellä ja voisin kuvitella sen olevan kovasta alustasta huolimatta kaupunkikäytössä kuin kotonaan.
Hassuna ominaisuutena mittariston reunassa on rajoitinnappula, jolla saa kuulemma alarekisteristä tehoja pois, jolloin pyörä ei ole niin repivä ja pysyy paremmin kumipuoli alaspäin esim. sateella.
Ainoa ongelmapuoli pyörän kanssa oli se prkleen nihkeä startti. Kai siihenkin tottuisi ajan kanssa, mutta väkisin tulee semmonen vaikutelma, että pyörässä on jotain vialla kun käynnistäminen tuntuu kuin työntäisi traktoria käyntiin. Edustajan mukaan se on normaalia toimintaa, tiedä häntä. Benelli TNT Sport Evon hinta on huimat 19500e, joka omasta mielestäni on hiukka liikaa. Pistän pyörän samaan kastiin KTM Superduken ja Moto Morini Corsaron kanssa, jotka molemmat ovat jonkun tonnin halvempia ja Superduke menee vielä koeajon perusteella Benellin edelle. Lisäksi mielipiteitä varmasti jakaa Benellin lievästi sanottuna persoonallinen ulkonäkö. En vieläkään osaa sanoa, pidänkö vai inhoanko tuota...
Kaiken kaikkiaan Benelli on mielenkiintoinen kokonaisuus omituista ulkonäköä, laadukasta komponenttia ja tehokasta moottoria. Voisin kuvitella pyörän miellyttävän samaa ihmistä, joka sijoittaisi esim. Ducatiin persoonattoman japsin sijaan. Yksilöllisyys tulee kovalla hinnalla.
Back in business
Hektisen kevään aiheuttama kiire hidasti blogipäivitystahdin lähes nollaan (seli-seli)...nyt ollaan kuitenkin takaisin ruodussa ja odotettavissa helvetin mielenkiintoista tarinointia ajokauden tapahtumista!
Uutta kalustoa
Kausi alkoi tänä vuonna jo maaliskuun puolella, kun oli niitä ihmeellisen lämpimiä kelejä tarjolla. Kaudenkorkkauspyöränä ei edellisvuosista poiketen ollutkaan Fasu, vaan tämä! Talven pähkäilyn jälkeen päätin sijoittaa nousevan auringon maan rautaan ja kävimme Hiacereissun kehä III:n sisäpuolella, josta matkaan tarttui vuosimallin 1987 Yamaha FZX 750. Toisen pyörän hankinta alkoi tuntua järkevältä liikulta, kun tuolle paremmahkolle puoliskolle on se korttikin tullut laitettua ja ajohaluja kerran on. Pyörällä on mittarissa 65tkm ja yleiskunto on todella hyvä tuon ikäiseksi. Kauden alussa oli vähän starttiongelmia vanhan bensan takia, mutta niistä päästyämme alkoi hommat sujua. Synkkasin kaasarit huhtikuussa ja seuraava projekti olisi purkaa kaasutinkalusto, putsata se perinpohjin ja säätää neuloja tarpeellisen määrän alaspäin. Pyörä käy nimittäin melkolailla rikkaalla, eli kulutus on kova, bensan haju nenäänpistävä ja starttikin kylmänä vähän nihkeä (ryyppyä ei voi käyttää ollenkaan ja tulpat kastuu). Entinen omistaja oli vaihtanut pyörään aiempana syksynä renkaat, ketjut, rattaat, kaikki nesteet, suodattimet ja muutenkin näytti pitäneen hyvää huolta. Tällä hetkellä pyörällä on tullut rullailtua reilu 500km ja vielä ei ainakaan kaduta. Kelit ovat olleet sittemmin niin paskat, että Sirpan ajelutreenit ovat jääneet odotettua vähemmiksi, mutta onhan tässä kesä aikaa!
Hektisen kevään aiheuttama kiire hidasti blogipäivitystahdin lähes nollaan (seli-seli)...nyt ollaan kuitenkin takaisin ruodussa ja odotettavissa helvetin mielenkiintoista tarinointia ajokauden tapahtumista!
Uutta kalustoa
Kausi alkoi tänä vuonna jo maaliskuun puolella, kun oli niitä ihmeellisen lämpimiä kelejä tarjolla. Kaudenkorkkauspyöränä ei edellisvuosista poiketen ollutkaan Fasu, vaan tämä! Talven pähkäilyn jälkeen päätin sijoittaa nousevan auringon maan rautaan ja kävimme Hiacereissun kehä III:n sisäpuolella, josta matkaan tarttui vuosimallin 1987 Yamaha FZX 750. Toisen pyörän hankinta alkoi tuntua järkevältä liikulta, kun tuolle paremmahkolle puoliskolle on se korttikin tullut laitettua ja ajohaluja kerran on. Pyörällä on mittarissa 65tkm ja yleiskunto on todella hyvä tuon ikäiseksi. Kauden alussa oli vähän starttiongelmia vanhan bensan takia, mutta niistä päästyämme alkoi hommat sujua. Synkkasin kaasarit huhtikuussa ja seuraava projekti olisi purkaa kaasutinkalusto, putsata se perinpohjin ja säätää neuloja tarpeellisen määrän alaspäin. Pyörä käy nimittäin melkolailla rikkaalla, eli kulutus on kova, bensan haju nenäänpistävä ja starttikin kylmänä vähän nihkeä (ryyppyä ei voi käyttää ollenkaan ja tulpat kastuu). Entinen omistaja oli vaihtanut pyörään aiempana syksynä renkaat, ketjut, rattaat, kaikki nesteet, suodattimet ja muutenkin näytti pitäneen hyvää huolta. Tällä hetkellä pyörällä on tullut rullailtua reilu 500km ja vielä ei ainakaan kaduta. Kelit ovat olleet sittemmin niin paskat, että Sirpan ajelutreenit ovat jääneet odotettua vähemmiksi, mutta onhan tässä kesä aikaa!
10.1.07
Kevättä odotellessa...
Tänä vuonna kesti jopa tammikuun 10. päivään, ennenkuin alkoi kaipailemaan ajokautta.
KTM Super Duke 2007 Promotion
KTM Super Duke Promo #2
Siitä vaan vaikutuksia imemään.
Tänä(kään) vuonna ei ole tarkoitus vaihtaa pyörää tai edes suunnitella sitä. TOISAALTA jos olisin vaihtamassa, niin lista koostuisi varmasti näistä kahdesta:
KTM Super Duke 990 (R)
Moto Morini Corsaro 1200
Että semmosta.
Tänä vuonna kesti jopa tammikuun 10. päivään, ennenkuin alkoi kaipailemaan ajokautta.
KTM Super Duke 2007 Promotion
KTM Super Duke Promo #2
Siitä vaan vaikutuksia imemään.
Tänä(kään) vuonna ei ole tarkoitus vaihtaa pyörää tai edes suunnitella sitä. TOISAALTA jos olisin vaihtamassa, niin lista koostuisi varmasti näistä kahdesta:
KTM Super Duke 990 (R)
Moto Morini Corsaro 1200
Että semmosta.
Subscribe to:
Posts (Atom)
