Koeajoa

Tälle keväällä tuli ehdittyä jo yksille koeajoillekin. Paikallinen Benelli- ja Triumph-edustaja Eximake järjesti Benellin koeajopäivät, jolloin tarjottimella oli käytännössä koko mallisto, eli café racer, nakupyörä, sporttikyykky ja joku all-rounderin tapainen. Valitsin koeajoon nakupyörän, joka vastasi eniten omia mieltymyksiäni. Sanotaan heti alkuun, että Benellin hinnoittelu pyyhkii reilusti oman järkevän pyörän hintahaarukan yli, mutta mitäpä se tässä harrastuksessa haittaa :) Alla siis amatöörin kommenttia Benelli TNT Sport Evosta.

Benelli on omituinen starttaamaan. Kuulostaa, että startti oli reilusti alimitoitettu ja jaksaa hädintuskin pyörittää konetta. Kolmannen pyöräytyksen jälkeen se kuitenkin hurahti käyntiin ja ei muutaku menoksi. Ajoasento on ehkä hieman perus-fighteria kyykympi, onhan pyörä käytännössä samalla rungolla kun se sporttimallikin. Penkkitila on omalle laardiperseelle melko nafti, mutta eipähän pääse luisumaan edestakaisin. Rivikolmosen ääni on ehkä hieman erikoinen, varsinkin matalemmilla kierroksilla ääntä ei juurikaan ole. Alavääntö ei ole mitenkään erikoinen, tosin ei paskakaan. Kun kiekat päästää maagisen 4-5 tonnin rajan yli, niin sitten alkaakin tapahtumaan! Reippaissa kiihdytyksissä oli suorastaan vaikeaa pitää eturengas maassa, sen verran raju veto pyörässä on tarjolla. Lisäksi ääni tuntuu räjähtävän kertaluokkaa miehekkäämpiin mittoihin. Tehoa siis löytyy tyylin vaatiman määrän verran ja reilusti ylikin.

Ajoasento Benellissä ei ole hullumpi kovemmissakaan vauhdeissa ja alusta tuntuu maallikon perseeseen erinomaiselta. Jarrut on omaan fasuun verrattuna aikalailla herkemmät, mutta pitäähän se hintaero jossain sentään näkyä :) Pyörä on todella kevyt käsitellä ja voisin kuvitella sen olevan kovasta alustasta huolimatta kaupunkikäytössä kuin kotonaan.

Hassuna ominaisuutena mittariston reunassa on rajoitinnappula, jolla saa kuulemma alarekisteristä tehoja pois, jolloin pyörä ei ole niin repivä ja pysyy paremmin kumipuoli alaspäin esim. sateella.

Ainoa ongelmapuoli pyörän kanssa oli se prkleen nihkeä startti. Kai siihenkin tottuisi ajan kanssa, mutta väkisin tulee semmonen vaikutelma, että pyörässä on jotain vialla kun käynnistäminen tuntuu kuin työntäisi traktoria käyntiin. Edustajan mukaan se on normaalia toimintaa, tiedä häntä. Benelli TNT Sport Evon hinta on huimat 19500e, joka omasta mielestäni on hiukka liikaa. Pistän pyörän samaan kastiin KTM Superduken ja Moto Morini Corsaron kanssa, jotka molemmat ovat jonkun tonnin halvempia ja Superduke menee vielä koeajon perusteella Benellin edelle. Lisäksi mielipiteitä varmasti jakaa Benellin lievästi sanottuna persoonallinen ulkonäkö. En vieläkään osaa sanoa, pidänkö vai inhoanko tuota...

Kaiken kaikkiaan Benelli on mielenkiintoinen kokonaisuus omituista ulkonäköä, laadukasta komponenttia ja tehokasta moottoria. Voisin kuvitella pyörän miellyttävän samaa ihmistä, joka sijoittaisi esim. Ducatiin persoonattoman japsin sijaan. Yksilöllisyys tulee kovalla hinnalla.

Back in business

Hektisen kevään aiheuttama kiire hidasti blogipäivitystahdin lähes nollaan (seli-seli)...nyt ollaan kuitenkin takaisin ruodussa ja odotettavissa helvetin mielenkiintoista tarinointia ajokauden tapahtumista!

Uutta kalustoa
Kausi alkoi tänä vuonna jo maaliskuun puolella, kun oli niitä ihmeellisen lämpimiä kelejä tarjolla. Kaudenkorkkauspyöränä ei edellisvuosista poiketen ollutkaan Fasu, vaan tämä! Talven pähkäilyn jälkeen päätin sijoittaa nousevan auringon maan rautaan ja kävimme Hiacereissun kehä III:n sisäpuolella, josta matkaan tarttui vuosimallin 1987 Yamaha FZX 750. Toisen pyörän hankinta alkoi tuntua järkevältä liikulta, kun tuolle paremmahkolle puoliskolle on se korttikin tullut laitettua ja ajohaluja kerran on. Pyörällä on mittarissa 65tkm ja yleiskunto on todella hyvä tuon ikäiseksi. Kauden alussa oli vähän starttiongelmia vanhan bensan takia, mutta niistä päästyämme alkoi hommat sujua. Synkkasin kaasarit huhtikuussa ja seuraava projekti olisi purkaa kaasutinkalusto, putsata se perinpohjin ja säätää neuloja tarpeellisen määrän alaspäin. Pyörä käy nimittäin melkolailla rikkaalla, eli kulutus on kova, bensan haju nenäänpistävä ja starttikin kylmänä vähän nihkeä (ryyppyä ei voi käyttää ollenkaan ja tulpat kastuu). Entinen omistaja oli vaihtanut pyörään aiempana syksynä renkaat, ketjut, rattaat, kaikki nesteet, suodattimet ja muutenkin näytti pitäneen hyvää huolta. Tällä hetkellä pyörällä on tullut rullailtua reilu 500km ja vielä ei ainakaan kaduta. Kelit ovat olleet sittemmin niin paskat, että Sirpan ajelutreenit ovat jääneet odotettua vähemmiksi, mutta onhan tässä kesä aikaa!