Koeajoa

Kävin lounarilla koeajaan uuden fz1-s:n ja omat tuntemukset seuraa:

+ Jousitus on upea, mainostivatkin R1:n keulaksi ja eron kyllä huomaa omaan matkalaivaan. Fasussa ei nyt paska se jousitus ole, mutta uudessa vaan on parempi. Ite tykkään vielä semmosesta jämäkästä, pitäis varmaan säätää tota omaa lisää..
+ Kevyen oloinen ja ketterä, pitää laittaa varmaan samanlainen tanko itelleki. Ajoasento oli hyväntuntuinen jo vakiona.
+ Ulkonäkö o plussaa
+ Mittaristo sopivan selkeä, kiekat edelleen analogisena, mikä on hyvä
+ Äänet vakiona jo ihan kivat

- Moottori oli pettymys...Ruisku ei tunnu tuovan starttia lukuunottamatta mitään eroa nykyiseen kaasaripeliin. Kone tuntu alakiekoilla laiskemmalta entä oma(!). Myyjä oli asiasta vieläpä samaa mieltä. Arveltiin siinä, että hiukka liian pitkät välitykset haittaa aika paljon menoa.
- Takapenkki. Tossa on menty aika roimasti tonne valmis-faitteri-suuntaan, vanhasta fasusta on riisuttu kaikki matkaominaisuudet. Tuli lähinnä Kawa Z750:n takapenkki tosta mieleen.

Siinäpä ne selkeimmät. Jarrut oli yllätyksettömät, oiskohan niin, että itellä se teräspunosletkujen vaihto vaikuttaa sittenkin? Keulan varttikate tuntuu paljon pienemmältä, entä vanhassa. Kaikenkaikkiaan ei herättänyt minkäänlaisia vaihtointoja, tosin jos tuota nykyistä ei ois, nii sitten vois harkita.

2300km perseenpuudutusta eteläisessä Suomessa

On sitten 6pv:n lomareissu takana. 15.7 saatiin lauantaikrapuloissa idis, että nyt ja heti prätkäreissulle, ettei ihan koko loma mene lonnimiseen. Tuumasta toimeen! Suuntavaihtoehdot karsittiin seuraavasti:
* Pohjoinen/etelä -> etelä, koska tiet paremmat ja tuttuja matkan varrella
* Itä/länsi -> länsi, koska Turun saaristoalue on kiehtonut ja sielläpäin ei ole pyöritty juurikaan koskaan.
Sunnuntaiaamuna varattiin ensimmäinen majoitus Vaasasta, pakattiin laukut, vietiin koira hoitoon ja siinä kolmen aikaan iltapäivällä tien päälle...

Reissu eteni aika pitkälti siten, että majoitus järjestettiin samana päivänä, tuttujen luona käyntiä lukuunottamatta. Välillä piti soittaa useampaan numeroon ruuhkien takia, mutta muuten majoitus järjestyi suhteellisen vaivatta. Kolmesti yövyttiin maatilamajoituksessa (27-35e/henkilö/yö), pari yötä kaverilla Helsingissä ja yksi yö hotellissa (73e/2hh).

Reitti oli kokonaisuudessaan seuraavanlainen:
Oulu - Vaasa (Björkö Wärdshus) - Taivassalo (Kaitaisten maatila) - Turun saaristo (Nauvo/Gammelgård) - Turku - Helsinki (Kaverimajoitus) - Tampere - Kuopio (Best Western Savonia) - Oulu

Matkaa kertyi mutkineen se hiukan vajaa 2300km, moottoriteitä vältettiin kuin ruttoa ja jos vaihtoehtona oli pidempi mutkareitti pikkuteitä pitkin, niin se valittiin. Keskikulutus taisi olla siinä 5,5l/100km paikkeilla, jostain kumman syystä en tajunnut kerätä kuitteja. Kerran akku tyhjeni saaristossa, kun unohtui aina virrat päälle losseille. Fasu lähtee kevyesti työntämällä käyntiin.

Parhaimpina ajoetappeina mieleen jäivät saariston mutkatiet ja Tammisaari-Inkoo-välillä oleva pätkä "Kuninkaantietä". Molemmat aivan uskomatonta mutkasyheröä jatkuvine nousuineen ja laskuineen. Tie ei ole kovin leveä kummassakaan tapauksessa ja ihan nopeusrajoituksia noudattamallakin pääsee semmosiin ajofiilareihin, että huh huh! Sääli, että täältäpäin on ihan turhaa hakea vastaavanlaisia fiiliksiä ainakaan rajoituksia noudattaen ;) Maisemista mainittakoon, että saariston rengastietä ei turhaan kehuta! Suositellaan lämpimästi kaikille. Kannattaa tosin varata yksi yö saaristossa yöpymiseen, jolloin saa liikkua leppoisasti kiirehtimättä ja sivupolkuja koluten. Lisäksi mainittava on, että pohjoispuolen lautat välillä Kustavi-Iniö ja Iniö-Houtskari liikennöivät harvalla aikataululla, kannattaa selvittää etukäteen. Muut välit menevätkin Tielaitoksen losseilla, jotka liikkuvat jatkuvasti.

Perse puutui pahiten ensimmäisten kahden päivän aikana, jonka jälkeen vissiin puutui koko hommalle. Hyvä idea oli pitää yhden päivän tauko ajamisesta Hesassa, taas matka maistui, kun suunnattiin pohjoiseen. Pisin päiväetappi tuli tuolloin, matkaa kertyi hiukan yli 500km. Tilanne ei ollut reissun aikana päällä kuin Ouluun tullessa, jolloin matkailuauto yritti väkisin liiskata meidät kaidetta vasten. Joku kumma vaisto onneksi varoitti tuosta muutamaa sekuntia aikaisemmin. Taas hyvä opetus siitä, että MP on liikenteessä näkymätön. Toisaalta näin kuskin naaman peilistä miltei koko ajan kun siirryttiin rinnalle ja ei se pää kääntynyt ollenkaan kun ukko aloitti kaistanvaihdon...

Kaikenkaikkiaan pitkä reissu oli kiva. Varusteita ei todellakaan tarvitse kantaa älyttömiä matkassa, meillä oli pääpiirteittäin aluvaatekertoja muutama, yksi kerta lämpimiä asuja prätkäkamppeiden alle (itse jätin vuorit kokonaan matkasta pois), yhdet pitkät housut ja tennarit per henkilö. Viikon kamppeet mahtuvat kahteen ei-niin-suureen-kankaiseen sivulaukkuun ja tankkilaukkuun. Sukkia kannattaa varata yhdet/päivä. Ainakin itsellä sukkamehu yltyi helteillä sietämättömäksi :)

Ja nyt ei muutaku uutta reissua suunnittelemaan. Seuraava valmiiksi speksattu on Saariselän "Jänkhällä Jytisee" elokuussa. Tämän reissun jälkeen tuommonen 500km suuntaansa oleva matka ei enää tunnu missään....

Riisuttu fasu

Kuva 1

Kuva 2

Kuva 3

Teline GPS-paikantimelle

Thyyning-opas jatkukoon. Ostin talvella Garmin Quest II-GPS-paikantimen ja tähän asti käyttänyt sitä tankkilaukun karttataskussa. Pitkän odottelun jälkeen sain hommattua sen Garminin oman telineen, joka on varta vasten moottoripyöräkäyttöön tehty. Vastoin yleistä käsitystä valmis teline ei olekaan valmis siinä mielessä, että telineelle pitää tehdä vielä teline jotta sen saisi pyörään kiinni :)

Materiaalit:
* Kaksi pienehköä palaa alumiinia, paksuudeltaan 2mm ja 3mm
* Kaksi 6mm pulttia + siipimutterit

Kiinnityskohtana on mittariston ruuvit, joita on kaksi kappaletta. Takaa tuleva tellinki on 3mm alumiinia, johon Garminin teline kiinnittyy 2mm alumiinipalan avulla. Alumiinilevyt ovat toisissaan siipimuttereilla, jotta telineen saa helposti irti silloin kun sitä ei tarvitse. Kuten kuvasta huomaa, GPS peittää mittariston aika tehokkaasti, mutta onpahan vähän pleksin takana piilossa ja suojassa. Virtajohto juoksee telineelle suoraan akulta tankin alta ja mittariston takaa. Johtosetissä on myös 3,5mm monoplugi ääniopastusta varten. Tuo johto on irtonaisena telineen välissä (jos joskus kypäräsetin laittaa).

Hyvinhän tuo teline hoitaa asiansa, töyssyissä meinaa vähän heilua, mutta normaalitiellä on riittävän vakaa.

Perän korotus

Fazerin takajousitus ei ole vakiona vakioasetuksilla kovin rapoinen varsinkaan kaksi päällä ajettaessa. Perä painuu niin alas, että valot osoittaa minne sattuu ja olo alkaa olla enemmän kustompyörän luokkaa. Tähän auttaa parikin operaatiota, joista lyhyesti:

Ensimmäinen ja helpompi on takaiskarin säätäminen. FZS:n iskarissa on säädöt esijännitykselle sekä meno- ja paluuvaimennukselle. Näitä sopivasti kirimällä saa tuntuman huomattavasti vähemmän soutavaksi. Itse pistin esijännityksen täysille ja lisäsin molempia vaimennuksia muutaman napsun. Paluuvaimennusta voisi periaatteessa vähän vähentää, pyörän perä ei tunnu ehtivän nousta ylös nopeissa perättäisissä töyssyissä varsinkaan kaksi päällä. Huomaa, että myös etujousitus pitää säätää, muuten tuntuma menee varsin mielenkiintoiseksi :)

Toinen thyyninki on takaiskunvaimentimen "koiranluiden" vaihtaminen lyhyempiin. Koiranluut ovat eräänlaiset metallisuikaleet, joilla iskari on kiinni linkussa. Tähän kun pistää hiukan lyhyemmät, perä nousee. Ideahan tässä on, että vaikka iskarin säädöillä saaki takapään painumaa vähennettyä, sitä silti on. Jos lähtökohta on korkeammalla, on ajoasentokin korkeammalla :D Loogista! Toinen plussapuoli on hieman etukenompaan muuttunut ajoasento. Tätä voi vielä lisäkorostaa nostamalla etuiskareita sentin-pari, jos tahtoo. Se huono puoli koiranluiden vaihdossa on, että luiden pituudesta riippuen keskiseisontatuki ei enää ylety nostamaan takarengasta ilmaan ja että sivuseisontatuki käy entistä lyhyemmäksi. Tällöin joutuu kyttäämään varsin tarkkaan, mihin pyöränsä parkkeeraa.

Teräspunosjarruletkut

Kuten luvattu, seuraava thyyningin kohde on jarruletkut. Fasun jarrut eivät ainakaan ole mitenkään paskat tai mitään, enemmän teki vaan mieli säätämisen ja oppimisen takia vaihtaa. Teräspunosletkuthan eroavat vakioletkuista siinä, että ohuen kumiletkun päällä on teräsverkko, joka estää letkua laajenemasta jarrutettaessa. Varsinkin vanhemmat letkut tapaavat antaa reippaasti periksi, jolloin jarruteho karkaa. Letkujen vaihto ei ole mitenkään rakettitiedettä, suurin työ varmasti onkin jarrujen ilmaaminen, eli ilmakuplien poistaminen jarrujärjestelmästä.

Hankin pari metriä sinikuorista teräspunosletkua ja tarvittavat pultit ja mutterit kiinnitystä varten. Banjopultteja(?) saa erilaisilla taivutuksilla ja kulmilla, mutta omassa tapauksessa riitti kolme suoraa ja kolme hiukan taivutettua pulttia. Osien hinnaksi tuli pyöreät 90e. Luonnollisesti letkuja saa valmissettinäkin, tosin hinta alkaa olla silloin luokkaa >150e (carpimoto.com).

Letkujen vaihto pääpiirteittäin:

Aluksi poistetaan vanhat jarrunesteet. Nopein tapa varmaan on vaan avata nestesäiliön kansi, ruuvata letku irti jarrusatulasta ja pumpata neste johonkin purkkiin. Varo, ettei jarrunestettä pääse jarrulevyille tai maalipinnoille! Ei tee hyvää.

Kun systeemi on kutakuinkin tyhjä, irroitetaan koko letku, puhdistetaan liitoskohdat ja asetellaan uusi letku paikoilleen. Kupariset tiivisteprikat kannattaa uusia vaihdon yhteydessä, tosin itse laitoin alkuperäiset kun olivat vielä niin tuoreet =) Muista, että banjopultin _molemmin_ puolin tulee prikka.

Seuraavaksi on uusien nesteiden laittaminen ja järjestelmän ilmaus. Ilmausruisku/pumppu on melkeinpä välttämätön apuväline tässä vaiheessa. Muutaman yrityksen jälkeen parhaaksi osoittautunut täyttö- ja ilmausmetodi on seuraavanlainen:

• Täytetään jarrusäiliö DOT4-jarrunesteellä.
• Asetetaan sopiva lenkkiavain (8) ilmausnippaan jonka jonka jälkeen laitetaan ilmauspumppu.

• Vedetään pumppuun pienehkö alipaine ja avataan ilmausruuvi.
• Pidetään koko ajan pieni alipaine pumpussa, jolloin se imee jarrunesteen ylhäällä olevasta säiliöstä letkuun ja jarrusatulaan.
• Jarrunestesäiliössä on koko ajan oltava riittävästi jarrunestettä, jottei ilmaa pääse livahtamaan järjestelmään.
• Jos joudut keskeyttämään ilmauksen, väännä ilmausnippa kiinni ja irroita vasta sitten ilmauspumppu.
• Kun ilmauspumpun letkussa ei enää näy ilmakuplia, on ilmaus valmis ja ilmausnippa voidaan vääntää kiinni.
• Täytä jarrusäiliö rajamerkkiin asti ja sulje kansi.

Huomattavaa: ilmauspumpun letkun liitoskohdat saattavat vuotaa, jolloin ilmaa tulee letkuun myös sitä kautta.

Todennäköisesti tuon operaation jälkeen järjestelmässä on vielä hiukan ilmaa, josta pääsee eroon seuraavalla tavalla:

• Pumppaa jarrupoljinta/kahvaa mahdollisimman laajalla liikeradalla jonkun aikaa
• Pidä jarrua reilusti pohjassa ja samalla avaa ilmausruuvi varovasti (kaverin tarvii varmaan avuksi). Poljin/kahva lopsahtaa pohjaan ja ilmausruuvin kautta suhahtaa jarrunestettä ja toivottavasti myös vähän ilmaa.
• Ruuvi kiinni ja toista.

Tätä tehdään niin kauan, että jarrutuntuma alkaa olla "välitön", eli poljinta/kahvaa ei tarvitse polkea/puristaa kauheasti, jotta renkaan saisi lukkoon.

Sorge kun nyt ei ole havainnollistavia kuvia.

Suomi on uusi viisumestari!

Lordi meni ja näytti närhen munat koko prkleen Euroviisuinstituutiolle. Onnittelut!!! Ei jääkiekon häviökään tunnu enää niin pahalta. Kaikkein parasta koko hommassa on kuitenkin se, että kaikki epäilijät saivat nenilleen 100-0, toivottavasti epäilijät pitävät sanansa ja syövät sen hatullisen paskaa tai muuttavat sinne Ruotsiin tai Norjaan niinkuin uhkailivatkin. Tosikot :D Ei olekaan monta vuotta tarvinnu kituuttaa paskabiiseillä yrittäen vaan kopioida muita shittibiisejä. Omasta mielestäni nimenomaan heavy ja rock kuvastaa Suomea parhaiten, onhan tämän hetken ulkomailla menestyneimmät Suomi-bändit juuri heavy/rock-saralla...


Up the irons! Keep on rocking! Hard Rock Hallelujah!

All cold and no sun makes Teemu a dull boy

Että sitten taas prkeleen kylmää. Eilen oli pakkasta kun aamulla _pyöräilin_ töihin. Sunnuntaina roimi räntää kun pääsin kotipihaan. Ah tätä Suomen sääilmastoa. Kiti-kiti-nari-nari-vali-vali. Vajosin jo niin syvälle kylmän sään aiheuttamaan masennukseen, että aloin pitämään peitettä pyörän päällä, kun sillä kerran ei tuu edes ajettua...

Oulussa on menossa joku ihmeen varkausbuumi, viikon-kahden sisällä on pöllitty ainakin neljä pyörää (.orgissa raportoituja). Ammattilaiset varmaan asialla, perusnarkkipenikat nyt ei saa pyörää kymmentä metriä kauemmaksi ja yleensä jättävät jälkeensä satunnaisia rikkinäisiä pyörästä tippuneita osia. Tylyin tapaus oli, että pyörä vietiin makuuhuoneen ikkunan alta yöllä. Way to go! Eikö prkl ihmisen omaisuutta vois sen vertaa kunnioittaa? Pidetään ne pyörät lukossa ja valvovan silmän alla siellä! Eikä tietenkään haittais jos sen hälyn laittais...

Tuunaa mun mopo, osa N

Noniin kaikki pikku sohvapallerot ja thyyning-terot, seuraa jälleen uusi jakso sarjassamme "Tuunaa mun mopo". Tervetuloa tuning-matkalle maailman yrrrrrjöttävimpien kilkkeiden pariin :)

Tein tuossa pari viikkoa takaperin pientä thyyninkiä ja säätöä pyörälle, tarkemmin kuvaillen vaihdoin vilkut ja asensin tangonmadallussetin.

Vilkut 1
Vilkut 2

GYT-R asennettuna
(vrt. originaali)

Vilkut nyt ovat peruskauraa, hommasin tuommoset muovilätkät (motovelhot.fi), jotka peittävät alkuperäiset reiät ja käytin vastapuolella kiinnikkeenä alkuperäisten vilkkujen kanssa käytettyä lätyskää. Vilkkujen piuhat sopivat suoraan pyörän liittimiin, joten ei vois olla helpompaa out-of-box-modausta. Takavilkkujen takia piti purkaa vähän katteita, mutta 5min meni siihen max. Vilkut ovat näitä perus-carbon-look-nuolimalleja, joita aika usein näkee korvaavina vilkkuina ja joita saa tilata/ostaa melkein mistä vaan pyöräliikkeestä. Muistakaahan vaan sitten vilkkuja hommatessa, että se E-merkintä löytyy siitä lasista. Voi setä sininen olla vähän hempeämpi kohdatessa. Käytännön kokemusta ei ole itsellä tapaamisista :)

Miksi vaihdoin? Ulkonäön takia tietty. Valoteho ei alkuperäisiin verrattuna omasta mielestäni heikkene, joten liikenneturvallisuuskin säilyy. Hintaa operaatiolle tuli ~40e.

Toinen thyyning on tämä tangon madallus. Fasussa on defaulttina aika ahdistavan pysty ajoasento, jota on aika hankala fiksailla. Tuommoset matalat kiinnikkeet pudottavat tankoa aika reippaasti alaspäin tehden ajoasennosta hiukka etukenomman. Mitään ihmeitä ei kannata odottaa, mutta kyllä sen eron huomaa kuitenkin. Itse tykkäsin, on sporttisempi asento käsien kuitenkaan puutumatta.

Ja madallussetin hinta: Aika lailla saa metsästää näitä sarjoja, ainakin louis.de myy jotain, mutta Suomessa en ole vielä missään niihin törmännyt, paitsi Yamaha Center Vantaassa käydessäni myivät jotain Renthalin FatBar-settiä, jossa ois ollu tanko ja nuo palikat ~200e hintaan. GYT-R muuten on Genuine Yamaha Technology Racing, joka on tietääkseni vain jenkeissä myytävä orggis-tuning-merkki. Ainakin yamaha-motors.comissa näkyy noita olevan. Minä hommasin tuon setin käytettynä ja maksoin muutaman kympin, mutta alkuperäisen ostajan mukaan noille tuli toimituksineen hintaa reilusti yli satasen. Että semmosta. Suosittelen kyselemään joiltain firmoilta, jotka työstävät metalleja, josko saisi alkuperäisistä leikattua pari senttiä pois tai jopa työstettyä uudet tilalle.

Että semmosta. Seuraavassa osassa perehdymme jarruletkujen vaihtoon (teräspunosletkut odottavat kotona kokoamista ja asennusta).

Äksöniä

Pyörä lähti liikenteeseen perjantaina 21.4. Kelit oli melko hyvät, hiukka kylmää illemmalla. Ajaminen oli tietty vähintään yhtä kivaa kuin viime vuonna, ellei jopa hauskempaa. Hassu efekti näemmä aina keväisin: talven jälkeen pyörä tuntuu aina tehokkaammalta :)

Viikonloppuna tuli uusi pleksi keulaan, sepä näyttää tältä: ZeroGravity. Samaan syssyyn pistin ohjaustangon madallukset, jotka tiputtivat parisen senttiä tankoa alaspäin. Nyt alkaa ajoasentokin olla aika napillaan.

Niin ja vakuutusyhtiökin vaihtuu toukokuun alussa Pohjolasta Turvaan. Mukavana lisänä sain vielä tietää, että ainakin myyjän puheiden mukaan Turvan kasko kattaa myös rataharjoittelun. Ei sillä, radalle menisin vaikkei kattaisikaan.

Ja ei kai tässä muutaku jarruletkuja ja pienempää eturatasta odotellessa...

Katkeruuden kalkkiako?

Eipä sitten saanutkaan pyörää ajoon kun takatalvi yllätti maanantaina. Nyt ikkunasta katsoessa ei enää harmitakaan _niin_ paljoa, vettä/räntää/koiria/kissoja tulee ja kylmää on ~3C. Vakuutushommelit on vieläkin kesken, joten sekin homma ehditään hyvällä tuurilla hoitaa loppuun viikonlopuksi.

Yllättäen aika harva näytti ottavan pyörän liikenteeseen viime viikolla. Töihin tuli tällä viikolla kokonaiset kolme pyörää, kaupungilla näkyi pääsiäisen aikana muutama kipale. Omalla kohdalla kuitenkin on se suurin into kadonnut johonkin, eikä edes kauheasti vaivaa enää pyörättömyys. Kai se paska kevät tekee tehtäväänsä.

Sportsbikeshopista tilattua tuplakuplapleksiä ei kuulu vieläkään. UPSin tilausseurannassa se on ollut Nottinghamissa jo 12.4, mutta siitä eteenpäin ei ole liikahtanutkaan.

Vakuutuspäivityksiä

Prätkäily on Suomessa erityisen kallis harrastus. Tai niin se voi ainakin köyhästä tuntua. Upotan tällä hetkellä Pohjolalle tästä jalosta harrastuksestani suunnilleen 140e/kk kun pyörä on ajossa. Elämä on. Vaikka tilannetta ei voi täysin muuttaa, voi sitä yrittää parantaa, joten pistin tarjouspyynnön kahdeksalle vakuutusyhtiölle:

• Tapiola
• Pohjantähti
• Nordea
• Fennia
• Lähivakuutus
• Turva
• Veritas
• If

Näistä viisi on vastannut neljän päivän sisällä. Tarjoukset ovat aika pitkälti heikompia, mitä Pohjolalta saa nyt. Lisäksi usea vakuutusyhtiö on nyt siirtynyt tarjoamaan koko vuoden seisonta-ajatonta vakuutusta, jossa otetaan huomioon pyörän teho/painosuhde. Eli kustomistien vakuutukset tippuvat aika paljon. Se, onko raskas ja paskoilla jarruilla oleva kaksikirjaimisella lyhenteellä varustettu länsimainen merkkipyörä turvallisempi liikenteessä kuin kevyt tekniikan ihme, on sitten eri juttu. Pohjola ehti ensimmäisenä tarjoamaan tätä uutta vakuutuskäytäntöä. Omilla ajoilla olisi vakuutus noussut kolmisen sataa euroa vuodessa, joten ainakaan Pohjolan mukaan en aio tuossa mennä.

Näistä viidesta vakuutusyhtiöstä ainoastaan Turva pisti paremmaksi, entä Pohjola. Vakuutukset tippusivat ~30e/kk ja vuodelle on vielä maksimihinta, joka on Pohjolan seisonta-ajatonta vakuutusta 300e halvempi...taitaapi mennä yhtiö vaihtoon. Pitää vielä soittaa Pohjolalle, että tahtovatko pistää paremmaksi.

Keleistä

KAUSI ALKAA! Näillä näkymin pyörä lähtee pääsiäisen aikaan ajoon, alkaa tiet olla siinä määrin sulat.

Kevät saapuu...

...tai sitten ei. Lunta tulee taivaan täydeltä vaikka piti olla plussakeli. No, aina ei voi voittaa.

Pikkuhiljaa kuitenkin on ajohalut taas heränneet ja pyörän laittaminen alkaapi olla ajankohtaista. Vastoin kaikkia fysiikan, mekaniikan ja tähtitieteen lakeja, pyöränvaihto _ei_ pyöri kokoajan mielessä ja voi jopa keskittyä nykyisen värkkäämiseen. Thyyninglista on edelleen sama, sillä pyörä on vieläkin alkuperäisessä kuosissa kaikin osin.

Hankittua:

• Stongan madalluspalat
• Krossistonga
• Koiranluut perän korotukseen (~2-4cm?)
• Nuolivilkut taakse
• Garmin Quest II GPS-paikannin

Tilattu:

• Teräspunosletkut jarruille
• Tuplakupla-pleksi, värinä tumma savu
• Katevilkut eteen

Jonossa:

• Teline GPS-paikantimelle
• Kahvapainot
• Kilpiteline ja takalokasuojan siistiminen/lyhennys
• Kaatumatapit
• Slipari(t)
• Suutinsetti
• Penkitys
• plus satunnaista turhaa tingen-dongelia

Eiköhän siinä ois alkukesäksi touhua.

Toinen "työn alla" oleva projekti on toisen pyörän laittaminen taloon. Meidän talouden kauniimmalla puoliskolla kun on nyt tuo prätkäkortti taskussa, niin pitäisi jossain vaiheessa saada toinen kulkine taloon. Eihän kukaan jaksa monta vuotta kyydissä istua...Yllättäen ainoa este on raha. Toistaiseksi mallimieltymys pyörii noissa pikkukustomeissa, jotka onneksi ovat suhteellisen edukkaita. Suzuki LS 650 Savage on just soppelin kokoinen pikkukustomi pienirunkoiselle kuskille ja niitä näkyy saavan halvimmillaan 3000e hintaan. Eihän se mikään tehohirmu ole, mutta mikäpä kustomi olisi. Ja tämä on vielä ykspyttyinen, jotain ääni on varsin erikoinen :) Katotaan tämänkin suhteen, mitä kesä tuo tullessaan.

Ylikerbiili Teemu kuittaa, over and out.

BlogSpot sux

Ei hemmetti, pitää vissiin vakavissaan katella jossain välissä jotain muuta blogitarjoajaa...pari kertaa on kirjoitellu piiiitkää juttua ja postausta julkaistaessa meneeki koko paska jumiin. Eihän sitä tietenkään ole tajunnut talteen pistää ennen sitä. Tästä lähtien käytäntönä on kirjoittaa postaukset ensin notepadille ja kopsata sieltä blogspotin editoriin. prkl. Ja näemmä 20.9 postausta ei ollut edes julkaistu. Ainakin se oli tallessa, että vassokuu ny.

Talvi tulloo

...tai antaa odottaa itseään. Oikeasti ois vielä kuukauden ihan hyvin ajellu siitä seisontaan pistämisestä. Enää 5 ja puol kuukautta kauden alkuun!

Seuraavan vuoden tuulet

Ensi vuodelle on ennakoitu muutamaa todella mielenkiintoista tapausta uusien pyörien saralla. Eniten puhetta varmaan on herättänyt Kawasaki ZZR1400 ja ennenkaikkea ennakoidut teholukemat: melko vakaa huhu väittää, että Kawa rikkoisi tuolla pyörällä 200hp rajapyykin tehdasvalmisteisissa pyörissä. ZZR on tähän asti ollut enemmän tuonne touring-puolelle sijoittunut matkapeli (ZX-12R vuorostaan näitä super-sportteja), mutta nyt siirtyy tuonne Honda CBR XX:n ja Suzuki Hayabusan kastiin. Tai itseasiassa menee ohi :)

Muita tarkistamisen arvoisia tapauksia:

- Ehkä Moto Morini saa ensi vuonna toimitettua Corsaro 1200:aa? En ole kuullut edes huhua, että kukaan olisi tuota tänne tänä vuonna saanut. Itsekin tietynlaista mielenkiintoa tuohon kohdistin, mutta kun ei niin ei.

- Esson-baari-huhu väittää vahvasti, että Yamaha olisi tuomassa V-Max-konseptinsa takaisin (jenkeissähän sitä vanhaa mallia myydään edelleen). Tässä karkea proto. Edelleen V4. V-Max oli aikoinaan todellinen muskelipyörä ja oli monella tapaa poikkeuksellinen tapaus. Uudelta mallilta odotetaan vähintään yhtä paljon.

- Honda Goldwingiin tulee airbag. Ei, tämä ei ole vitsi.

- Kawasaki päivittää ER-5-mallinsa -> ER-6. Putkissa vähän Buellimaisuutta. Keulasta jokainen vetää omat johtopäätöksensä, mutta viimeistään tämä vahvistaa sen, että aggressiiviset nakupyörät ovat IN.

- Ducati S4R:stä lopultakin uusi versio uudella koneella.

- Yamaha R6 ja R1 uudistuivat täysin.

- Suzuki lähtee fighteri-pyörien kisaan mukaan julkaisemalla vesitetyn version muutaman vuoden takaisesta B-King-konseptista, jonka oli siis tarkoitus olla nakuversio Hayabusasta turbolla! Sen sijaan Suzuki julkaisikin tämän: Suzuki GSR600 B-king. Nolla pistettä uskaliaisuudesta.

- Aprilian katukäyttöön tarkoitettu supermoto SXV 4.5.

- Buellilta tulee kaksi uutta versiota XB-12S:stä: "enduroversio" Ulysses ja pitkäperseinen versio Long Xb12Ss.

Että semmosia taas.

Kausi saatettiin päätökseen

Kävin eilen ajamassa pyörän talviteloille. Mittariin jäi 7100km. Kauden lopetus siksi näin aikaisin, että edessä on viikon lomamatka, jonka jälkeen kuukausi jo vaihtuu, eikä tarkoituksena alunperinkään ollut ajaa syyskuuta pidemmälle.

Tällä kertaa oli vähän semmonen puolivillainen talviunille asettelu. Auton moottoripesuaineella vaseliinit ja rasvat pois vanteesta ja takahaarukasta, moottoriöljyä reilusti ketjuihin ja pienelle ajoreissulle, ketjut puhdistuu. Pesu ja vahaus (itikanraatojen jättämät läiskät ei lähteneet katteesta, miten lie sais pois...), metalliosien öljyäminen ja sillä selvä. Parin viikon päästä käyn vielä vaihtamassa öljyt ja pistämässä tankin täyteen gasoa + Masinolia puolisen litraa ja akku irti. Joillakin on tapana pistää öljyä tulpanhatuista sisään, mutta siinä on niin iso vaiva varsinki tossa pyörässä.

Ensikevään projekteja:

* Ohjaustangon ja raisereiden vaihto leveämpään ja matalampaan.
* Takakurakaaren poisto joko tilaamalla kalliin undertailin tai modaamalla entistä sahalla.
* Katevilkut eteen, minivilkut taakse
* Yoshimuran TRS-slipari, dynojetin suutinsarja ja vapaavirtaussuodatin sekä penkitys + säätö Bikefoxilla. Jos sais muutaman hepan kutiteltua lisää niin kivaa ois.
* Uusi takarengas
* Multi-gauge
* Varashälytin
* ...

Kyyyllähän noita rahareikiä riittää...

Satunnaisia kuulumisia

Fasu kulkee ja bensa palaa. Nyt on 6500km takana ja kulku vaan paranee. Oikeasti. Vaihteisto toimii selkeämmin ja pehmeämmin, samoin kone. Kulutus on pyörinyt 5-8l/100km välillä, alimmillaan oli matka-ajossa kaksi päällä ~100km/h matkavauhdilla. Tuli tuossa käytettyä krossitankoakin paikallaan, mutta pihi mies kun olen, niin ostin halvan. Oli niin ohutta putkea, että tanko joustaa eikä se tunnu mitenkään mukavalta. Myös fasun kahvapainot ovat sen tyyppiset, että niitä ei sorvaamatta saa siihen tankoon kiinni, joten alkuperäinen hirvitys palasi takaisin paikalleen. Pitää tuossa talven aikana katella jotain korviketta, originaalin ajoasento ei ole oikein omaan mieleen, tuppaa olemaan hiukka liian pysty. Leveämmällä krossitangolla saa myös jämäkämmän ja tarkemman otteen, ohjaus meinaa olla hitaissa nopeuksissa hiukka äkkinäinen loivasta haarukan kulmasta ja kapeasta tangosta johtuen. Sinänsä tuo pyörä on säästynyt tuunaukselta, tällä hetkellä ainoa ylimääräinen osa on Sigman digitaalimittari, joka sekin kyllä on melko turha, kun tuon pyörän oma mittari on näemmä hyvinkin tarkka.

Reissuakin on tullut onneksi heitettyä
Kävimme Saariselällä Jänkhällä Jytisee-kokoontumisajoissa. Jotain reilut 1000 pyörää oli huhun mukaan paikalla. Enimmäkseen semmosta vanhempaa kustomi-/matkamopokansaahan se oli, mutta muutaman kaljan jälkeen sitä sopii melkein mihin tahansa joukkoon (!). Paikallisen laskettelurinteen äärellä pidettiin myös ylämäkiajot lauantaina. Virallinen osallistujajoukko koostui täysin KTM:n 125/400/640 krosseista. Mukana oli myös epäviralliset ajot, joissa pyörinä oli vanhoja Jawoja ja IC:tä. Varsinkin jälkimmäinen herätti suurta hilpeyttä kansan syvissä riveissä.
Paluumatka oli harvinaisen perseestä. Kävimme sunnuntaina mutkan Inarissa, mikä sinänsä oli mahtava reissu, maisemat ovat henkeäsalpaavat. Rovaniemen kautta tultaessa Vikajärven paikkeilla alkoi satelemaan oikein kunnolla ja sitä sitten kesti kotiin saakka. Peuran Essolla taukoa pidettäessä kello oli jo ~22:00 ja vettä tuli saavista, tiet käytännössä lainehtivat. Sieltä lähtiessä vielä unohtui housujen taskut auki ja sitä kautta olikin sitten hyvin kostea olo loppumatkan. Kengät täytty myös...loppumatka meni semmosta 60-80km/h pimeästä ja liukkaasta kelistä johtuen. Tuota viimeistä rupeamaa lukuunottamatta mahtava reissu, taatusti ensi vuonna uusiksi. Kilometrejä kertyi kokonaiset 1165 (oma enkka yhdelle reissulle).

Vuoden 2006 Fazer
Yamaha julkisti virallisesti jenkkisivuillaan vuoden 2006 pyörämallit. 2006 on Yamahan juhlavuosi ja sen kunniaksi ainakin R1:stä on erikoismalli hilppeillä. Erityinen mielenkiinto itsellä kohdistui Fazeriin. Odotettavasti kone on 2005 vuoden R1:stä tasoitetulla vääntökäyrällä. Tehot 150hp, vääntö 106Nm. Ei erityisempää muutosta, olisihan tuosta kyllä voinut enemmänkin repiä. Tällä hetkellä nakupyörien tehokuninkuus taitaa olla Bemarilla, josta pitäisi se 163HP irrota. Putkiratkaisu fazerissa on vallan erikoinen, taitaa johtua tiukentuneista päästörajoista. Muotoilu on kutakuinkin samaa luokkaa, tuttua turvallista, mitä nyt pyrstö vähän lyhyempi. Rapakaariviritys on kauhea, mutta se lyhyt perä jättää hyvät mahdollisuudet pienelle modaamiselle. Suurimmat erot ovatkin sitten kaasarien vaihtaminen ruiskuihin ja USD-keula. Jäämme mielenkiinnolla odottelemaan, mikä tulee olemaan Suomen hintataso. Itse veikkaisin sitä ~15ke luokkaa. Jos menee kalliimmaksi, niin ajaa muihin pyöriin ainakin osan potentiaalisista asiakkaista.

Siinäpä ne tärkeimmät rutinat. Kirjotellaan taas kun on asiaa.

Hiljaiseloa

Kovasti on tapahtunut sitten viime päivityksen. 15.6 käytiin Kemoralla kokeilemassa vähän rata-ajoa, onhan se hubaa hommaa. Tehojen puolesta zeta riittäisi vielä omaan rata-ajoon, mutta jousitus on kyllä persiistä. Onhan se tiedetty, että keula on kumia eikä takajousituskaan paras mahdollinen, mutta radalla se vasta korostuukin. Muutamassa tiukassa jarrutuksessa meinasi saada keulan pohjaamaan, ei hyvä. Jalkatappeja en saanut osumaan maahan hyvällä tahdollakaan, joten paljon on vielä varaa kallistaa. Ainoa vikapuoli rataharjoittelussa on se, että koko ajan ajaa kuin kusi sukassa kun suurin osa vakuutusyhtiöistä ei enää korvaa mitään ratalipoista. Kokonaisuutena kuitenkin täytyy kyllä sanoa, että kannattaa kokeilla! Radalla oppii pyörän käyttäytymisestä paljon asioita, joita ei pysty kokeilemaan kadulla lain sallimissa rajoissa.

Toinen mainitsemisen arvoinen asia on pyörän vaihto =)
Osaa motoristeja (itseni mukaan lukien) tuntuu vaivaavan älytön vaihtovimma. Koko ajan kytätään pyöräilmoituksia ja laskeskellaan, paljon omasta saisi vaihdossa...itsellä kävi sitten niin, että vaihdoin zetan kesäkuussa uuteen Yamaha FZS 1000:een. Tehoa, vääntöä, kokoa, laatua :P Kuvia ei ole vielä kehissä, mutta katellaan tässä. Yamaha varmaaan pukkaa fazerista syksylle tai ensi keväälle uutta mallia, kun tuo nykyinen on jo aika iäkäs ja maahantuoja tiputti ovh:sta 1000e pois. Fazerin ovh on tällä hetkellä 13990e mikä ei todellakaan ole paha hinta tuon luokan pyörästä.

Sisäänajo on takana (ei ihan by-the-book, mutta toimii vieläkin...) ja kilometrejä 3200 takana. Kehuttavaa: tehot, vääntö, vähäiset tärinät, varttikatteen tarjoama suoja, touring-ominaisuudet ja ennen kaikkea se jousitus (ainakin kawaan verrattuna). Heikkoja puolia: touring-ominaisuudet :), lisäpaino (208kg), kaasaritekniikka, lämmöntuotto helteillä (jalat hiessä), hiukka liian pehmeä penkki...ei mitään minkä kanssa ei pystyisi elämään.

Nyt on kesäloma päällänsä, ei riitä tätä päivitysintoa kauheasti. Kirjoittelen sitten takautuvasti lisää elokuussa. Over and out.

Jännitystä elämään

Tulipa tuossa miltei todettua, että sen takarenkaan vaihdon kanssa ei kannata pihistellä...juuri tulin kotiin ja satuin vilkaisemaan sitä (jo pitkään) vaihdon alla olevaa takarengasta...tässä näin. Mikä parasta, uusi rengas on ollut parvekkeella odottamassa jo kohta kaksi kuukautta. Huomenna vaihtoon, äkkiä pitää polttaa puhki tuo.

Ja siitä MiVV:in sliparistakin tuli samalla otettua pari (huonoa) kuvaa: Eka ja Toka.

Turvallisiin ajelemisiin.

PLÄM!

Noniin pikku lapsukaiset, se Pikku-Anttikin siellä takarivissä, vuosituhannen pahin itsekseenlöpisijä kirjoittaa jälleen.

Kesä tulloo. 10000km meni rikki ihan itestään. Takarengas on sliksi, uusi on jemmassa, muttei vieläkään alla. Uudesta pyörästä unelmoidaan niinkun kuuluukin. Kilpivaloa ei ole vieläkään. Mittarin tosin laitoin! Siitäpä siis:

Kawan mittari heittää vakiona aika v*tusti. Tai no, nopeus semmoiset ~10%>, matka kolmisen kilsaa sataselle. GPS-paikantimen kanssa tuossa mittailin yks päivä. On se vaan kumma homma, että nykytekniikalla ei saada/viitsitä noita mittareita hoitaa kohdalleen, se bensamittarikin nyt on kyseenalaisessa maineessa. Perfektionistina tällainen tilanne siis jurppii. Näihin nykyisiin digitaalimittareihin saa erityistä "korjauspiiriä" nimeltä SpeedoHealer, mutta sillä hintaa on sen 90-100e, joten eipä nappaa. Kävin ostamassa pyöräliikkeestä ihan normi-mittarin merkkiä Sigma BC1200 (29,90e). Nopeusnäyttö max. 300km/h, keskinopeus ja huippunopeus tallentuvat myös. Asennus oli melkolailla vaivatonta renkaaseen kiinnitettävää magneettia lukuunottamatta. Päädyin liimaamaan sen syanoakrylaatilla jarrulevyyn kiinni, ~8cm päähän navasta. Toistaiseksi on kiinni pysynyt. Nyt on nopeudet hanskassa, prätkän mittarin mukaan pitää päästellä semmosta 111km/h, jotta todellinen nopeus olisi 100km/h. Matkaeroa kertyi 30km matkalla ~1km liikaa prätkän omaan mittariin.

Että se siitä. KemiMC järjestää kesäkuussa tehopenkkipäivän, jolloin voi käydä mittauttaan pyörän tehoja 20e:llä. Ajattelin käydä pyöräyttämässä, samalla mittauttaa seokset, että vetikö tuo slipari ne liian alas vai saiko ruisku kompensoitua. Kemoran ajoreissu ei ole vieläkään oikein natsannut. Ensi kuun alussa .orgilla olisi ratavuoro, mutta ei ole ketään tuttua lähdössä, niin ei oikein itseäkään huvita.

Koirat haukkuu, mutta karavaani kulkee

Noniin. Pitkän tauon jälkeen minä taas tämän teen: Kausi on avattu. Itse asiassa jo viime sunnuntaina 17.4 ajoin pyörän Ouluun. Keli ei kyllä ollut parhaimmasta päästä, perille päästessä lämpötila oli pyörähtänyt pakkasen puolelle. Alkuviikko oli muutenkin vähän kylmempi, niin ei tullut kummemmin ajeltua. Tuntuukohan kevään eka ajot vielä kymmenen vuoden päästä yhtä mahtavalta? http://www.moottoripyora.org:ia lukiessa tulee semmonen tunne, että tämähän on suorastaan pervessiä. Kauhea lauma aikuisia miehiä ja naisia odottaa kevättä kuin lottovoittoa ja heti kun asfalttia vähänkään pilkistää niin pitää päästä baanalle. Voi että se talvi on pitkä. Eitässäoomitäänjärkee Eitässäoomitäänjärkee Eitässäoomitäänjärkee :D

Sen kummemmin yllättämättä pyörä lähti talven jälkeen vaivatta käyntiin. Uudet öljyt ja suodatin koneeseen ja eikun ajoa. Manuaalia ei sattunut matkaan tuolloin ja öljypöntön asteikko on vähintäänkin ylimalkainen, joten kovin tarkkaa määrää öljyä ei tainnut mennä, jonkun verran liikaa jopa. Kai se kuitenkin on parempi, että öljyä on liikaa kuin että liian vähän.

Italian kaveri Carpimotosta sai viime keskiviikkona toimitettua uudet sliparit kaverille ja mulle. Pitkän pakertamisen jälkeen päädyin suhteellisen edulliseen MiVV-merkkiin. Vaatimuksina oli hiilikuitu materiaalina, E-hyväksyntä sekä irroitettava dB-killeri. Putkelle tuli hintaa 315e/kpl + toimituskulut 75e kahdelle putkelle. Suhteellisen edullista kun vertaa esim. Devilin vastaavaan putkeen, joka ei irtoa alle viiden sadan.

Ajelin aluksi dB-killeri paikallaan, eikä putken äänet eronneet valtavasti alkuperäisestä, ehkä jonkin verran vaan matalemmat mörinät. Korkeilla kiekoilla alkoi tulla jo pesäeroa jonkin verran. Lähinnä tuolla putken vaihdolla hain vähän "miehekkäämpiä" ääniä ja pientä piristystä vääntöön. En tiedä sitten tuliko tehoero korvien väliin vai koneeseen, mutta dB-killerin poiston jälkeen tuntuu siltä, että pyörä kiskoo keulaa paljon herkemmin ylös. Which is nice. Alkujärkytys äänien puolesta alkaa jo tasaantumaan, nyt oikeasti tuntuu siltä, että varsinkin kaupungilla jo hieman yrittää välttää korkeampia kierroksia :D

Itaalian kaveri toimitti myös tilaamani minivilkut, jotka olisi tarkoitus pistää keulaan entisten mollukoiden tilalle. Saman operaation tein viime kesänä takavilkuille. Tosin nyt on hiukka epäröintiä ilmassa. Vilkkujen varret on sen verran lyhyet, että pitää varmaan jatkovarret patentoida. Liekö sitten istuvatkaan niin hyvin keulapuolelle...saa nähdä.

Yksi operaatio on vielä suunnittelun alla. Takakurakaaren poiston jälkeen lähti kilpivalokin. Kävin ostamassa jokunen viikko sitten kirkasvaloledejä ja niistä sekä alumiinilevystä olisi tarkoitus väkertää vastine. Eihän se E-hyväksytty ole, mutta varmasti kirkkaampi entä alkuperäinen mollukka.

Niin ja lopuksi: Hyvä Ystävämme Vakuutusyhtiö Pohjola teki niinsanotut "Kivat". Molemmat bonukset nousi sen 5%, mutta vakuutusmaksuja korotettiin 7%. Perkele. Lopputulos on, että 6e vähemmän maksaaa ajosta per 3kk erä. Tietenkin tässä vedotaan kasvaneisiin vahingonkorvausmääriin. Vakuutusyhtiö ei vaan ole velvoitettu julkaisemaan faktoja noista väitteistä, mutta eräät toiset tilastot puhuvat tuota vastaan. Vakuutusyhtiöiden vakuutuksista saamat katteet olisivat itseasiassa nousseet muutaman prosenttiyksikön. Tässä nyt mietitään, että miten se on mahdollista. Moottoripyörien rekisteröinnit ovat kasvaneet, mutta onnettomuudet eivät ole samassa suhteessa. Blah, ei voi mitään, mua kustaan silmään. Pistin samantien suivaantuneena parille muulle vakuutusyhtiölle (Pohjantähti ja Nordea) tarjouspyynnön prätkä-, auto- ja kotivakuutuksista. Tarkoitus oli, että jos saan hyvän tarjouksen prätkään, vaihdan koko potin toiseen vakuutusyhtiöön. Tämä tapahtui reilu kolme viikkoa sitten ja vieläkään ei ole mitään kuulunut sieltä suunnalta. Tyydyin sitten kohtalooni ja pitäydyin Pohjolassa. Vittu jos ei vakuutusyhtiöllä ole kykyjä lukea omien tarjouspyyntölomakkeiden generoimia tarjouspyyntöjä niin pitäkööt tunkkinsa, perkele.